perjantai, 11. kesäkuuta, 2010

Lisää maanrakennusta

Maanrakennustyöt tontilla vain jatkuvat. Toisena päivänä oli tierumpujen ja sähköjen veto. Logistiikka toimi tämän asian suhteen saumattomasti, kun sähkäri toi edellisenä iltana tarvittavat johtokelat ja suojamuovit. Itse käsin aamulla Uudenmaan Rakennuspalvelusta hakemassa liikennerummut ja suodatinkangasta. Konekuski taas oli tilannut soraa.

Sähkölaitos oli oman hommansa tehnyt ja tuonut kaapelin tolppaan, lähemmäksi tieliittymää.

Nyt oli sitten aika pistää tie poikki. Olin jo huippuajoissa, eli edellisenä iltana vienyt tien päähän naapureille tiedoksi, että tie tullaan pistämään poikki. Vaikka tie on ns. umpikuja, niin ei siitä silti mitään pussitusta saatu aikaiseksi, koska sieltä pääsi vielä pois sähkölinjan viertä menevää huoltotietä pitkin. Suurta suunnittelua ei tarvittu.

Tie laitettiin suunnitelmien mukaan kahdeksan aikoihin poikki ja kaivettiin oja tolpan vierellä. Pohjalle heiteltiin hienoa hiekkaa ja sitten sähkökaapelia ja maadoituskaapelikin. Hetken mielijohteesta kuopan pohjalle heitettiin vielä pikatilauksella saatu puhelinkaapelin pätkä. Vaikka Elisalla onkin tällä hetkellä riistohinta kuparin kytkemisestä (1820 euroa!!), niin ehkä sitä joskus sen kuitenkin haluaa. Tällä kaapelinpätkällä varmistettiin, että siinä tapauksessa ei tarvitse kaivaa tietä taas auki.

Tie saatiin tasoiteltua riittävän ajoissa eli vähän vaille yksitoista. Tämä oli juuri kreivin aikaan, koska viisi minuuttia sen jälkeen postiauto hurautti kaivauksen yli.
tiepoikki

tiistai, 8. kesäkuuta, 2010

Maanrakennustyöt alkuun

Eihän ne metsätyöt olleet ihan kokonaan valmiit, kun iso maanrakennuskone tuli tontille. Ensimmäinen päivä meni puupinoja siirrellessä, mutta oli se helppoa tuollaisen kymmeniin metriin ulottuvan koneen avulla, jonka kauhaan mahtuu parikymmentä tukkia kerrallaan. Olisin voinut kantaa noita käsin yksitellen vaikka seuraavan viikon, enkä silti olisi saanut niitä noin tehokkaasti siirrettyä. Konekuski siirteli kauhaa aina muutaman kymmenen senttiä, että kauha oli optimipaikassa, kun nostin tukkeja maasta. Eipä tarvinnut kävellä, mutta nostelua tuli sitten niin, että hiki virtasi valtoimenaan. Auringonpaiste ja parikymmentä astetta lämpöä ei ainakaan helpottanut työntekoa.

Tukkipuiden siirtelyn jälkeen kone aloitti kannon nyppimisen maasta. Ainoan pienen vastuksen antoi kahden isoimman männyn kannot, jotka hieman kallistuttivat konetta, mutta sitten luopuivat.

Pintakerrosta ei kuskin mukaan voi käyttää rakennuksessa muualla kuin täytemaana ja kyseli, että minne sitä laitetaan. Vähän aikaa eri vaihtoehtoja puntaroidessa totesin, että ei ainakaan aleta ajamaan sitä pois. Tehdään siitä vaikka pulkkamäki. Hain trailerilla maanrakennusfirman pihalta kaivuriin vielä vähän isomman kauhan, jolla maan lappaminen sujui sitten vauhdilla - ja aikamoisen mäen kaivuri saikin aikaiseksi.

kone_metsatoissa.jpg